Pojatkin istuivat äänettöminä ja hiljaisina. Heistä tuntui voimistelusali äkkiä muuttuneen jonkinlaiseksi temppeliksi — tämä oli jotakin toista kuin tuo tavallinen elämöiminen ja kujeileminen voimistelussa opettaja Olsenin kanssa. Ja kaikki vanhempien keskinäiset, ahkerat kuiskaukset ja ystävälliset puheet kesäluvasta ja m.s. meni sivu korvien. Vapaudentunteen sulkuna oli vielä odotettu todistus. Vielä piteli koulu heitä lujilla kourillaan pelonsekaisessa odotuksessa!

Nyt tulivat ylioppilaskokelaat yhdessä joukossa niinkuin määrä oli, tupsulakit kainaloissa — aivan nojatuolien luo, jossa heitä onniteltiin koko yleisön nähden. Vanhemmat — eritahoilta kukin paikaltaan — nousivat puoleksi seisaalleen loistavin katsein nyökäten ja hymyillen, samoin kuin siellä edessäkin nyökättiin ja hymyiltiin…

Paksu Wiers saapui hengästyneenä. Hän rikkoi juhlallisuuden puhumalla ääneen nahkuri Svendsen'ille, joka seurasi häntä ylöspäin kauheasti hämillään. Muutoinkin juhlallisuus tuli häirittyä tuon tuostakin: niin esim. rouva Beer'in tullessa liinatukkaisten kaksoistensa kera, jotka olivat ensimmäisellä valmistavalla luokalla, huusi toinen ääneen ja selvästi, että "tuon laatikon päälle minä tahtoisin mennä istumaan", — osoittaen puhujalavaa.

Sisään tulivat kaikki, suuret ja pienet, sali täyttyi, siinäkös kuiskailtiin ja sohistiin…

Nyt rehtori Holst nousi puhujalavalle. Kello oli täsmälleen puoliyksitoista, niinkuin kutsuntakorteissa oli sanottu.

Salissa vallitsi kuolon hiljaisuus. Vahtimestari Ibenfeldt puuhaili, käyden varpaillaan ja puhuen kuiskaamalla, hakien paikkaa muutamille myöhästyneille.

Rehtori seisoi vaiti hetken aikaa, tapansa mukaan hiukan heiluen ja suurilla silmillään tarkastaen yleisöä. Kun myöhästelijät ja vahtimestari Ibenfeldt olivat rauhoittuneet ja täydellinen hiljaisuus vallitsi, yskäsi hän ja alkoi.

Rehtori Holst ei pitänyt koskaan pitkiä puheita. Lyhyesti, levollisesti ja järkähtämättömällä totisuudella hän puhui koululle tavallisuuden mukaan ja siirtyi sitten ylioppilaskokelaisiin, joille hän puhui "elämään astumisesta" ja antoi varoituksia. Ja asianomaiset seisoivat päät kumarassa nyppien silkkitupsujaan.

Sitten siirryttiin Luokka luokalta alaspäin.

Rehtori mainitsi aina parilla sanalla luokan edistyksestä ja ahkeruudesta yleensä, ja sitten luettiin todistukset; yksitellen tulivat pojat numerojärjestyksen mukaan puhujalavan eteen ja seisoivat siinä, kunnes arvosana edistyksessä, ahkeruudessa ja käytöksessä oli luettu; näin julistettiin tuomio enemmän tai vähemmän syntiselle.