Soitettiin, välitunti oli kulunut. Luokalla tuli tavattoman pian hiljaista. Oli rehtorin oma tunti, historiaa.
Kesti kauan, ennenkuin rehtori tuli. Kaikki tajusivat Svenningsenin olevan valittamassa.
Lopulta hän tuli, ja pojat oikein nytkähtivät. Rehtori Holst oli tumma mies, aina hyvin vakava. Hän astui paikalleen, sai tietää läksyn järjestäjältä, Mikko Tiukkatuulelta, ja asettui tapansa mukaan sinne ylös seisomaan, jalat hiukan hajalla, kädet selän takana takinliepeiden alla. Hän heilutteli itseään hiukan kahden puolen; tummat, syvät silmät korkean, selvän ja kaarevan otsan alta tarkastivat levollisesti luokkaa. Kulut muutama minuutti.
— No Mikko! sanoi hän lopulta. Puna leimahti äkkiä Mikko Tiukkatuulen poskiin, ja hän nousi paikaltaan tuskallisessa jännityksessä.
— Mistä tapauksesta laskemme sen maailmanhistoriallisen jakson alkavan, jota sanotaan "uudeksi ajaksi"?
— A—a — Amerikan löydöstä.
— Mistä vuodesta?
— Vuodesta 1492.
— Kenestä?
— Kristofer — Kolumbuksesta! vastasi Mikko Tiukkatuuli. "Kristofer" tuli reippaasti Mikko Tiukkatuulen riemastuessa siitä, että häneltä kysyttiin; mutta "Kolumbusta" mainitessaan leimahti hän äkkiä punaiseksi ja kuiskasi nimen itsekseen.