Luokassa kävi salainen hymäys — hyvin hillitysti, kosk'ei rehtorin naama antanut minkäänlaista aihetta nauruun-, vakavana ja ankarana hän siellä ylhäällä seisoi ja heilui. Mutta päivän läksynä oli Pohjois- ja Etelävaltioiden sota vuonna 1864, joten tämä alkaminen Kolumbuksesta ja juuri Mikko Tiukkatuulesta — no, huolimatta ankarasta naamasta saatiin kumminkin lohdullinen aavistus siitä, ettei rehtori ottanutkaan Svenningsen'in valitusta niin kauhean juhlalliselta kannalta!
— Mitä kansallisuutta?
— Espanjalainen.
— So!
— Ei — Genualainen!
— Mutta Espanjalaiset?
— Varastivat hänet.
— Tee minulle lyhyesti selvää Amerikan historiasta, sen löydöstä vuoteen 1860.
Mikko Tiukkatuulen silmät loistivat, sillä tässä hän oli oikealla alallaan!
Historia ja maantiede olivat ainoat aineet, joita Mikko Tiukkatuuli osasi kunnolleen. Ei siksi, että hän olisi lukenut näitä läksyjä enempää kuin muitakaan, mutta jollakin käsittämättömällä tavalla kerääntyi hänelle niissä aineissa kokonainen pääoma varmoja tietoja, joita ei hän koskaan kadottanut; aina olivat ne selvinä ja varalla. Hänen tarvitsi vaan sulkea silmänsä ja katsoa sisimpään päähänsä; siellä oli koko maailman kartta levällään kuin naulattu, sen meret, maat, kaupungit, virrat ja vuoret, ihmisrodut, neliöpenikulmat, asukasluvut, vienti ja tuonti, elinkeinot ja kaikki tyyni. Ja historia — se esiintyi liikkuvina kuvina kaikkialla maantieteellisissä maissa, hän näki sen ilmielävänä jokaisessa maassa, missä värikkäät rajaviivat laajenivat ja supistuivat aikain vaihtelevien vaiheiden mukaan. Hän kuuli roomalaisten legioonien jymisevän tahdikkaan kuhin Välimeren maissa, hän näki Hannibalin norsujen vaivaloisen menon Alppien yli eläinten raskaasti voihkiessa, hän näki idästä nousevan pölyn Hunnien ja Germaanien vaeltaessa; synkkinä varjoina esiintyivät keskiajan linnat Saksan ja Ranskan metsissä ja kukkuloilla, kirkonkellojen kaukaa kaikuessa, munkkilaulujen humistessa luostarinporttien takaa, ritariturnausten keihäänkalskeessa ja kilpien helinässä. Pohjoisesta tuli laivoja joiden korkeata lohikäärmekeulaa Pohjanmeren tyrskyt huuhtoivat. Laivoilla seisoi vaaleatukkaisia viikinkejä sinisissä viitoissa ja hopeavöissä, he tähystelivät merelle etelän seikkailuja ja rikkautta kohti. Myöhemmin näytti loistava aurinko valaisevan maailmaa, raskaat pilvet häipyivät ja etäisessä loisteessa kohosi uusi maailma merestä; kotona Euroopassa puhui Luther selviä sanoja Worms'issa keisarille ja paaville. Pohjoisesta tuli Lumikuningas Aadolf kera Ruotsalaisten ja Suomalaisten kuin lumivalkea sää keskelle Saksan alituista kiistaa ja sekasortoa. — — Senjälkeen muuttuivat kuvat rikkaammiksi ja monipuolisemmiksi, niitä vilisi idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, kaikki maat näyttivät kilpailevan keskenään tehdäkseen historian kirjavaksi ja muodottomaksi! Espanjassa kulki Filip II synkkänä ja sanatonna pappiensa kera toimittamassa kidutuskuulusteluja kellareissa ja käryäviä polttorovioita kaduille ja toreille; mutta Wilhelm Oraanialainen ja ahkerat Alankomaalaiset tekivät hänelle sitkeätä vastarintaa. He taistelivat, näkivät nälkää ja kärsivät ja kestivät, mursivat hiekkavallinsa, jotta meri syöksyi peittämään heidän kukkatarhansa ja hedelmälliset vaimonsa ja huuhtasi yli Alban ja hänen mustain Espanjalaistensa pään. — — — Englannissa piti valtikkaa punatukkainen, pitsikauluksinen Elisabeth ja mestautti Maria Stuartin, mutta rakennutti vahvan laivaston ja lähetti ylpeät Englantilaiset tekemään uusia valloituksia, etsimään uusia teitä. Hänen jälkeensä tulivat Jaakko ja Kaarlo I ja synkkä Cronnvell. — — Mutta sitten näyttivät kaikki vaikenevan ja pysähtyivät ajaksi katselemaan Ranskaa! Siellä seisoi Ludvig Neljästoista tuuheassa peruukissa, korkeilla koroilla valtaistuimellaan Versaillessa, lumoten ihmiset komeudellaan, loistollaan ja vallallaan, jota muut nöyrästi kumarsivat ja tottelivat; koko Ranska muuttui valosta säteileväksi juhlasaliksi, jossa hovimiehet ja naiset liikkuivat sirossa piirissä kuninkaan ympärillä — herrat silkkisukissa ja suippomiekka vyöllä ja naiset mahdottomissa kalanluista kankeissa hameissa ja korkeissa peruukeissa, eikä maailmassa ollut muuta nähtävää kuin Ranskan juhlallinen sali. Ulkopuolella olevat kuninkaat ja keisarit katselivat ja kurkistelivat tätä komeutta unohtain aivan itsensä, eikä heidän maissaan tullut mitään historiasta. Mutta silloin yht'äkkiä herätti heidät jyrisevä pamaus ja ääni, joka huusi saksaksi, jotta koko Eurooppa kajahti. Preussin Fredrik Suuri se näin äkkiä iski tulta ja komensi urhokkaat sotilaansa taisteluun, yht'aikaa Itävaltaa, Venäjää ja Ranskaa vastaan. Silloin naapurimaiden keisarit ja kuninkaat saivat silmänsä auki ja heittivät ajatuksistaan Ranskan hovitanssiaiset ja äkkäsivät sata vuotta kuluneen; nyt he itse olivat kokonaan myöhästyneet! Pian saivat he huomata Versaillesin komeuden, joka heidät niin oli lumonnut ja kietonut pauloihinsa, muuttuneen mädäksi ja myrkytetyksi noina satana vuonna Ludvig XIV ja Ludvig XV aikana. Vallankumous tuli vyöryen Pariisin takakaduilta kuin paisuva virta, joka kasvoi ja riehui murskaten mäsäksi koko naamiokekkerit. Hovimiesten ja -naisten peruukit lennätettiin päistä ja päät seurasivat niitä — korkeimmalle lensivät kuninkaan ja kuningattaren, Ludvig XVI ja Marie Antoinetten, päät. Näin meneteltiin verisesti! Roskajoukko ulvoi, Danton'in, Marat'in ja Robespierre'n karjuminen oli äänekkäin; lakkaamatta kävi ja kolahteli mestauskone (guillotine) yhä vaan eroittaen pään kaulasta, niinkuin äidin veitsi leikkaa leipää, siellä kotona, väelle suurukseksi. Taaskin oli Ranska yksin maailman huomion esineenä. Kaikki kuninkaat ja keisarit kerääntyivät kauhistuneina mennäkseen pysäyttämään mestauskonetta, hajoittamaan roskajoukkoa ja tuhoamaan Dantonin, Maratin ja Robespierren. Mutta silloin kajahti hätäkello Ranskassa, ja kansalaisia vyöryi tuhansittain maansa puolustukseen paljasjalkaisina, rääsyisinä, heinähankoineen ja viikatteineen; edellä kulkivat, vallankumouksen miehet huutaen tulisia sanoja — näin tultiin rajalle leimuavana liekkinä ja raivoavana tulena ja kuninkaat ja keisarit, perääntyivät kauhusta kalpeina. — Mutta tulenliekki kääntyi rajalta kotiin, syöksyi Pariisiin, leimahti koko maahan; se kasvoi ja paisui rajattomaksi, helvetilliseksi elämöimiseksi, päitä lensi ja verisuihku kohosi korkealle ilmaan, roskajoukon ulvonta, hirmujulistukset — —