Lopulta nuo kaksi erosivat nauraen, ja Svenningsen kääntyi kolmatta luokkaa kohti.
— Anteeksi, herra Svenningsen…
— No, Mikko herra, mitä nyt on tapahtunut aamupuhteella?
— Minä tahtoisin vaan — vaan ilmoittaa, että minä olen ollut huolimaton — niin huolimaton ja — hukannut arvostelukirjani.
— Hukannutko arvostelukirjan? Mitä hutiloimista se on! Mutta voithan sinä löytää sen?
— Niin kyllähän minä voisinkin, — mutta…
— Minne sinä sen hukkasit? Tännekö, vai kotiisi?
— Kotonahan minä, mutta… — No, hae uudestaan kotoasi! sanoi
Svenningsen aikoen poistua. .
— Ei — se — ei sekään käy päinsä…
— Minne sinä, poika, olet sen hävittänyt sitten?