Kolmannella tunnilla oli Svenningsenillä saksaa.
Hän asettui paikalleen ja katseli ensityökseen halveksuen Antti Bechiä.
Sitten hän tarkasti päiväkirjaa.
— Opettaja Lange on antanut sinulle, Antti Bech, 6 petoksesta, kuulin minä, mutta sitä ei olekaan päiväkirjassa.
— Ei se sinne tulekaan! vastasi Antti Bech levollisesti.
— Vai niin!
— Sillä minä en ole harjoittanut petosta.
— Minä tahdon huomauttaa sinulle, sinä olet rohkea, rakas Antti Bech. Kai sinä tarkoitat, että opettaja Lange on valehdellut syyttäessään sinua?
— Minä tarkoitan, että tämä on erehdys.
— Vai, niin! Pikkunen erehdys! Kun sinä teet väärin, niin se on "erehdys", sinun mielestäsi! Niin, niin — rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sellaisia erehdyksiä arvostellaan, huolimatta henkilön arvosta, tässä koulussa 6:n numerolla.
Opettaja Svenningsen antoi Simo Selmerin kääntää. Hän oli erittäin laupias Simo Selmeria kohtaan. Äkkiä keskeytyi hiljaisuus, ovelta kuului pari lyhyttä kopausta, -ja rehtori astui sisään; hän oli mietteissään ja tavallista vakavampi. Hän astui vitkaan opettajain istuinta kohti, josta Svenningsen väistyi, antaen tilaa hänelle. Ensiksi hän kuiskasi pari sanaa Svenningsenille, joka vastasi samoin kuiskaten kiivaana; samalla lie molemmat katsoivat Antti Bechiin.