Hän huudahti, kuu ovi äkkiä aukeni eteiseen, Rehtori tuli.
Hänellä oli sama kotitakki, jonka Mikko Tiukkatuuli oli nähnyt ollessaan laiskanläksyllä.
— No, Mikkoseni, sinä tahdoit puhutella minua.
— Niin.
Rehtori seisoi hänen edessään katsellen häntä ja odottaen. Mutta poika ei voinut sanoa muuta kuin "niin".
Mikko Tiukkatuuli tuijotti jäykästi rehtoriin, tuijotti ja tuijotti, aivan sanatonna.
Rehtori sanoi viimein:
— No, mikä oli asia? Hän meni suuren työpöytänsä luo akkunan eteen; rehtori istui ja tarjosi Mikko Tiukkatuulelle tuolia edessään.
— Se oli — se oli niin, — että minä olenkin petokseen syypää.
— Oletko sinä harjoittanut petosta?