— Hyvin kernaasti!
— Mene tilaamaan Olavi ajurilta minulle kaksi hevosta ja ajoneuvot niin pian kuin suinkin. Pyydä häntä ajamaan heti meille!
— Kyllä!
Antti Bech juoksi. Mikko Tiukkatuulen isä meni kotiin.
Hiukkasta myöhemmin seisoi kaksi hevosta kamreerin oven edessä. Toisen hevosen rattaille istui hän itse ja toisiin kärryihin asettui hänen ensimäinen kirjurinsa.
— Nyt, Molstad, sanoi Mikko Tiukkatuulen isä, — ajatte Te pohjoista tietä kello 12 asti ja tiedustelette joka talosta ja kaikilta, kutka ikänä vastaanne sattuvat. Ell'ette saa mitään selvää kello 12, niin palatkaa takaisin.
Molstad ajoi. Sitten Mikko Tiukkatuulen isä sanoi hyvästi vaimolleen ja molemmille pikku tytöille, jotka seisoivat ovessa ja itkivät.
Rattaanpyörät kolisivat siltarummun poikki.
Tunnin matkan päässä eteläisellä maantiellä hän tapasi erään, joka luuli nähneensä jonkun. Myöhemmin erään akan. Kyllä hän oli kohdannut pojan, aivan hiljan.
Ajoneuvot pyörivät eteenpäin.