— Minun täytyy tunnustaa sinulle, Antti Bech, että me eilen syytimme sinua väärin. Toveriesi pitää saada tietää, että et sinä ole harjoittanut petosta; me erehdyimme. Omasta puolestani tahdon vielä lisätä: olen kovin hyvilläni, koska entinen varma luottamukseni sinuun täten vahvistuu, ett'et sinä voisi ryhtyä tällaisiin kepposiin. Ole hyvä, Antti Bech, ja tule tänne!
Antti Bech astui opettajan luo.
— Minä pyydän sinulta anteeksi, koska olen tehnyt sinulle väärin. Anna minulle kättä, niin minä tiedän saavani anteeksi!
Antti Bech ojensi kätensä.
Rehtori tarttui siihen toisella kädellään, ja toisella hän silitti
Antin kiharaista päätä.
— Niin, pojat, sanoi rehtori, kun Antti Bech oli mennyt paikalleen, — näyttäkää meille, että te kaikki voitte seurata Antti Bechin esimerkkiä — ja pitää kilpenne tahratonna.
Ovea lähestyessään sanoi rehtori:
— Mikko, seuraa minua hetkeksi!
Mikko Tiukkatuuli meni rehtorin mukana ulos ovesta pitkin käytäviä kansliaan.
Hän seisoi taas tuossa kapeassa, korkeassa huoneessa, jossa näkyi vaan tiukkoja kirjanselkiä seinillä. Rehtori Holst istui ja katseli häntä.