Mikko Tiukkatuuli itki raivoisasti. Rehtori meni ovelle pojan luo ja silitti hänen tukkaansa.
Mikko Tiukkatuuli nyyhkytti; rehtori odotti häntä menemään, mutta pojalla oli jotakin sanottavaa, nyyhkytysten lomassa hän lopulta sai äänensä kuuluville, hän kumarsi syvään, ojensi kätensä rehtorille ja sanoi:
— Pa — aljon — kii — iitoksia!
Kotona oli päivällisruokana suuri, punainen häränpaisti, kastiketta, puolukkahillaa ja perunoita, — vaikka olikin tuorstai, jolloin muuten syötiin kalaa.
TAPPELUA.
Minä en väitä mitään. Minä vaan kysyn, mistä sinä olet saanut minun laskuni — ellet sinä ole jäljentänyt sitä!
Näin Simo Selmer rehenteli koulun pihalla. Antti Bech seisoi hänen edessään uhitellen.
— Katsoppas, Simo, se asia ei koske sinua.
— Vai ei. No, arvatenkin on se parasta.
— Sanoppas, mies, mitä sinä sillä tarkoitat? Mikä on parasta? Sitä juuri tahtoisin kysyä, ymmärrätkös?