Simo Selmer kirjoitti kerran tunnilla kirjelipun ja lähetti sen Ville Gabrielsenille; siinä hän kertoi, että Antti Bech oli 25 äyrillä ostanut itsensä vapaaksi selkäsaunasta Niko Makkaratikulta. Tämä lappu joutui Antti Bechin käsiin, ja siitä oli seurauksena Antti Bechin ja Simo Selmerin tappelu Naularannassa.
Tämä oli tapahtunut edellisenä talvena. Silloin juuri "kilvoittelija" sai selkäänsä; mutta siitä oli nyt jo puolitoista vuotta; siinä ajassa olivat asianhaarat paljon ehtineet muuttua.
— - Puolineljältä kerääntyi suuri poikajoukko Naularantaan. Siellä oli mahdottoman suuri lankkuaidalla ympäröitty ala, jonkinmoinen piha, jossa oli puulattia erään kauppaliikkeen kahden varastohuoneen välillä. Varastohuoneiden seinustalla oli kaksinkertainen rivi tyhjiä tynnyreitä. Näille istuttiin neuvottelemaan, nuijien saappaankoroilla tyhjiä tynnyreitä, jotta ne kumisivat. Aituuksen toisesta päästä johti venesilta alas rantaan. Sillalla Söyrinki Miehentappaja ja muutamat muut puuhasivat pyydysvehkeineen ja syöttineen. He onkivat rapuja, odottaissaan.
Kaikki satamat olivat mukavia kokouspaikkoja pojille tähän
vuodenaikaan, ne kun olivat autioina melkein kaikki. Ja varsinkin tämä
Naulasatama, sillä se oli etäisin, kaupungin eteläisimmässä kolkassa.
Ja Naulasataman kaitsija, Hans Bentsen, oli harvinaisen hauska mies.
Vihdoin tuli Simo Selmer Otar Ingebringtsenin kanssa. Hän oli hiukan kalpea; mutta tahtoi näyttää kuin ei olisi millänsäkään koko asiasta, istui tynnyrille, puheli ja nauroi. Kun Söyrinki Miehentappaja ja muut pojat sillalla kuulivat Simo Selmerin tulleen, jättivät he ravunpyydystämisen ja astelivat toisten luo.
Kaukaa kaupungista kuului kirkontornin kellon lyönti. Se löi neljä.
Juuri silloin saapui Antti Bech. Hänen mukanansa oli Mikko Tiukkatuuli.
— Onpa se merkillistä, kuinka nuo kaksi aina roikkuvat yhdessä! sanoi
Matti Johnsgaard Ville Gabrielsenille.
— Etkö ole huomannut, — sanoi Ville Gabrielsen — että Antti Bech on viime aikoina auttanut Mikko Tiukkatuulta kirjoituksissa?
— Niin, sitähän minäkin…