— Hm! Sepä kummallista. Te olette siis istuneet ihan yksin?
— Olemme.
Seuraavana päivänä ei ollut saksaa. Mutta Svenningsen tuli kumminkin ensimäisellä tunnilla, joka oli lehtori Sömmen' norjankielen-tunti, suurella kiireellä luokkaan tulipunaisena kasvoiltaan.
— Anteeksi, herra lehtori, että häiritsen hetkisen! Minun täytyy saada tietää teiltä, pojat, minne te jouduitte eilen?
— Vastatkaa heti! Täällä minun piti odottaa teitä, luokka oli tyhjä!
Simo Selmer nousi:
— Ehkä opettaja tarkoittaa: juuri silloin kun kello löi kaksi?
— Niin, niin, luonnollisesti.
— Jaa, silloin me olimme menneet hetkiseksi pihalle.
— Lorua, katsoinhan minä pihallekin!