— Ja minä!
Nämä huudot seurasivat toisiaan kuin pyssynsuusta laukaukset; toinen toisensa perään nousivat kaikki ylös sanoen:
— Ja minä! kunnes kaikki 25 poikaa seisoi rivi riviltä pystyssä.
Lehtori Sömme huomasi tietysti olevan jotakin tekeillä; mutta hänen piti niistää nenäänsä, kääntyneenä isoon tauluun, kovalla pärinällä — kolme — neljä kertaa.
Svenningsen katseli hetkisen seisovaa luokkaa.
Sitten hän kumarsi äkkiä lehtori Sömmen selälle:
— Anteeksi, ja kiirehti ulos.
Vähitellen pojat istuivat jälleen. Pojat hymähtelivät salaisesta voitonriemusta. Mikko Tiukkatuuli oli kouluun tullessansa sattumalta kuullut rehtorin ja Svenningsenin vaihtavan muutamia sanoja keskenänsä. Rehtori oli ollut hyvin tyytymätön. Pari sanaa, niinkuin "hullusti — minä menen kello kolme luokkaan ja siellä ovat pojat ihan itseksensä!" j.n.e. kertoi Mikko Tiukkatuuli tovereilleen todisteeksi, että kosto oli täydellisesti onnistunut.
Nuhteita rehtorilta — ei vähäistä mitään!