— Mikä kohta se olisi?
— Kaikki Pohjois-Amerikan valtiot.
— Oletko sinä hullu, Bech parka! Kaikki Pohjois-Amerikan valtiot! Luuletko sinä, että ne voidaan jättää lukuunottamatta! No, sepä vasta olisi! Miksi emme yhtä hyvin voisi syrjäyttää Euroopan valtioita? Ne eivät useinkaan ole niin tärkeitä kuin ovat olevinaan — Ranska ministerikiistoineen, eikä liioin Saksakaan sen jälkeen kun Bismarck ovesta ajettiin, eivätkä muutkaan. Vai Pohjois-Amerikan valtiot! Odotahan, Bech ystäväiseni, ennen kuin aavistatkaan, on niistä vaikeampi selviytyä kuin kaikista Euroopan ja Aasian valtioista yhteensä! Vai jättää!
— Mutta ne ovat niin vaikeita!
— Vaikeitako? Saatat olla oikeassa, samaa mieltä ovat muutkin, niinkuin tuo Salisbury veitikka Englannissa ja Espanjalaiset, Mutta ei niistä sentään auta eroon pyrkiä, luulen minä.
— Voimmehan suorittaa ne ensi vuonna!
— Antakaa niiden jäädä! Jätetään! Jätetään! huusi koko luokka.
— Meillä on niin kauhean paljon vielä luettavaa tutkintoon!
— Oletteko mielettömiä, pojat! Minä kyllä sanon teille, mitä teidän on tehtävä.
— Sanokaa! Sanokaa jotakin!