— Kysykää niiltä toisilta miekkosilta, siltä, joka teillä on saksassa, ja latinassa, ja raamatunhistorian opettajalta, kysykää heiltä, eivätkö he voi hiukan hellittää — kun teillä on niin paljon maantiedettä opittavaa! Kysykää, niin saatte kuulla, mitä he sanovat!
Tyytymätöntä mutinaa.
— Ja luuletteko hyötyvänne saksankielen ja raamatunhistorian oppimisesta ja kaiken maailman asioista, ennenkuin tunnette tämän maailman itsensä. Ensin maantiede, pojat, ja sitte muut. Ensin täytyy nähdä ja tuntea huoneensa, ja sitten vasta voi sitä koristaa ja tehdä sen hauskaksi! Se on minun mielipiteeni, enkä minä ole tuhma!
Paksu Wiers oli tänään hyvällä tuulella, ja pojilla oli hauskaa.
— Mutta ei se auta, vaikka sanoisimmekin niin toisille opettajille.
— Vai ei auta! Sanokaa vaan minun käskeneen kysymään heiltä.
— Eivät he sittenkään myönny!
Luuletteko paremmin saavanne minut taipumaan? Oletteko te hulluja, pojat?
— Saamme kyllä, olettehan te kiltimpi kuin toiset! sanoi Simo Selmer.
Tätä ei Simon olisi pitänyt sanoa. Äkkiä hävisi leikillisyys ja lystikkäisyys paksun Wiersin kasvoilta.