Hän istui lähinnä lepattavaa tulta olevalla, matalalla punertavalla kivellä. Paitahihasillaan ja tukka kampaamattomana Mount seisoi kumarassa hänen vierellään kasvoillaan tuikean huolekas ilme. Katkaistuaan laudanpalan polveaan vasten hän sovitti Margaretin pitkät, ruskeat hiustupsut sievästi kappaleiden tasaisten reunojen väliin.
Margaretin mieleen muistui, miten hän oli tottunut »laitattamaan» tukkansa. Hienosti kalustettu makuuhuone, jonka ilman pihkalle lemuava hieromisaine, ihomaali, kuumat käherryspihdit ja jasmiinille tuoksuva hiusvesi olivat tehneet tukahduttavan raskaaksi. Kähertäjän nöyristeleviä kysymyksiä: »Onko teidän täysin mukava olla näin, madam? … Saanko pyytää teitä kallistumaan hiukkasen eteenpäin? … Pidättekö erikoisesta shamponeerausaineesta? … Onko liian kuuma, madam? … Viileä suihku lopuksi? … Tuntuuko jo aivan kuivalta nyt?… Tällä kohdallako tavallisesti pidätte jakauksen? … Suvaitsetteko kiilloittaa kynsiä, sillä aikaa kun minä järjestän hiukset? … Vain hyvin lievä aalto.»
Hän olisi totisesti voinut nauraa tälle vastakohdalle.
Aine alla työaseellaan, jota oli käytetty kaloja perattaessa ja puuta näperreltäessä, leikkasi mies tytön paksun, sekavan tukan poikki pitkin laudan reunaa. Kerran hän nykäisi hiuksia pahasti. »Suokaa anteeksi, neiti Verity; olen siitä hyvin pahoillani.» Vihdoin hän siirsi syrjään sekä laudankappaleet että hiustakun. »Kas niin!»
»Kiitos!» Margaret pudisti päätään kuten vuoristopony. Hänen niskassaan heiluivat lyhyeksi leikatut hiukset hujan hajan. »Somaa!»
»Nyt hän näyttää kaksitoistavuotiaalta», mietti Mount. »Kuinka kirotun hävytöntä! Ja kaikki sen vanhan vintiön syytä. Uhrata tukka! Onko nyt mukavampi, neiti Verity?»
»Paljoa mukavampi», vastasi Margaret, nauraen ja ottaen esille erottamattoman peilinsä. »Sitä ei olisi osattu tehdä paremmin Hillin liikkeessä», kehui hän lapsellisesti, kooten katkaistut kiharat, jotka nyt muistuttivat meriruohoa. »Mieleeni juolahti, Mount —»
»Mikä niin?»
»Kuinkahan usein minun vielä on pyydettävä teitä järjestämään hiuksiani, ennen kuin meidät pelastetaan.»
»Niin, kuinkahan usein?»