Samassa alkoi Margaret ihmetellen ajatella,: milloin ennen oli Mount pitänyt hänen kättään? Äkkiä se muistui hänen mieleensä.
Nostaen kättään, jota Mount yhä puristi (hän oli auttanut tyttöä laskeutumaan viimeiseltä kivijärkäleeltä, mikä teko olikin varsin luonnollinen!) hän katsoi mieheen silmät levällään. »Ah! Silloin se oli; tekö se olitte?»
»Mitä niin?»
»Tekö», sanoi Margaret, »piditte minua kädestä sinä yönä?»
»Mitä te puhelette?»
»Te se olitte… Te piditte minua kädestä sinä yönä, jona kärsimme haaksirikon… Kun olimme veneessä tulossa tänne. Eikö niin, herra Mount?»
Äänettömyys.
Mount: »Minkä tähden kysytte sitä?»
»Tehän piditte kädestäni?»
»Niin… Mutta miksi tosiaan sitä kysytte?»