»Kuuden ja seitsemät! välillä — juuri seitsemän.»
VII
Siitä hetkestä muuttui heidän elämänsä sävy. Hyvinvoinnin rytmillinen yksitoikkoisuus särkyi — epäsoinnuiksi.
Jo seuraavana aamuna kuului niitä useita.
XI luku
Muutos
I
Ensimmäisen kerran sairaan lapsukaisen tapauksen jälkeen Mount sinä aamuna puhutteli Margaretia melkein muodollisesti. Ei jäykästi; siitä ei tytön olisi sopinut häntä syyttää. Mutta jotakin hänen käytöksestään puuttui. Jotakin, mikä oli ohut hyvin tärkeätä, oli poissa hänen äänestään. Syy ei ollut ainoastaan siinä, mitä hän sanoi…
Hänen sanansa kuuluivat: »Kuulkaahan — mitä arvelette siitä, että söisimme noista forelleista aamiaiseksi vain puolet ja säästäisimme toiset puolet illaksi? Ja sopisiko teille, että söisimme tänään illallisen tavallista myöhemmin? Ja jollette pahastu, on minun pyydettävä teitä pysymään tällä rantakaistaleella, kunnes kohtaamme uudelleen, neiti Verity. Minun on ikäänkuin otettava teiltä kunniasana, ettette karkaa minun ohessani poissa koko päivän.»
Margaret, joka oli perkaamassa kaloja, katsahti ällistyneenä häneen. (Kuinka kauheasti häntä nyt alkoikaan väsyttää, vaikka hän ei tehnyt mitään!)