»Eivät tytöt.»
»Mitä?» huudahti Margaret.
Koruttomasti ja suoraan kuin veli, viehättyneempänä kuin keskinkertainen veli Mount sanoi: »No niin, te olette tyttö; entä te itse? Oletteko te ajatellut sitä niin kovin paljon?»
»Mutta minä en olekaan ollut koskaan kihloissa?»
»Vai niin!» äännähti Mount hiljaa, puolittain halveksivasti.
»Sekö on koetuskivi?»
»Ei kaiketikaan. Mutta minä en ole milloinkaan pitänyt kestään», väitti sama tyttö, joka oli näytellyt henkivartiostonsa kuningatarta. »Olen vain —»
»Vain mitä?»
Margaret oli vaiti.
Syvällä sydämessään, Hill-kadun elämän kerrostumien ja lietteen alla, hän oli palvonut salaista vakaumusta, että rakkauden täytyi tulla ja sen oli tultava ihmeellisenä… Miten selittää se tälle nuorelle miehelle?