Sitten hänen mielessään väikkyi hänen tyttöystävänsä kuva: suippokasvoinen, mielikuvitukseton, monokkelisilmäinen ja kaikkeen kyllästynyt; ja hän oli kuulevinaan Cynthian lausuvan: »Entä kuinka pian tämä ihailtava nuorukainen alkoi kosiskella sinua omalla tavallaan, Peggy?»

Ja Margaretin vannottua, ettei koko myrsky-yönä ollut vihjattukaan rakkauteen, kuului jatkoa:

»No, no! Se on lii-an korkeaa!» (Taaskin Cynthian kyynillinen ääni.) »Eikö mies käyttänyt hyväkseen romanttista tilannetta? Oi, kuinka suloista! Ei ainoatakaan hellää suukkoa erotessanne? Urheilija. Nopeudentavoittelija! Mitä? Mitä, hänen täytyy olla — minun oletetaan uskovan, ettei hän edes koettanut… liehitellä?»

»Uskoisiko sitä kukaan?» aprikoi Margaret murheellisena. »Totisesti heidän täytyisi. Jos he tuntisivat Mountin (joka oli kihloissakin), ja jos he tuntisivat minut, niin silloin he varmasti tajuaisivat minun puhuvan totta.»

Cynthian haaveääni pilkkasi: »Peggy, uskoisitko sinä sitä mistään parista, joka olisi ollut samanlaisissa oloissa kuin te olitte?»

»Varmasti olisin kyllin ylevä tietääkseni joidenkuiden miesten voivan kohdella tyttöäkin inhimillisenä olentona —»

Margaretin sydämessä kuiskasi ääni: »Hyvin monet ihmiset eivät ole yleviä… eivät usko. Ihmiset saattavat olla hirveitä näissä asioissa! Vain oma äitisi kenties uskoisi. Älä luota kehenkään muuhun ihmiseen!… Mutta eihän merkitsekään mitään, mitä ihmiset uskovat. Jollemme pääse täältä pois, ei kukaan saa koskaan tietää. Jollei meitä pelasteta tältä saarelta —»

Samassa Margaret äkkiä pysähtyi tyrmistyneenä näkemästään.

VIII

Kun heräävien tunteiden myllerrys oli ajanut Margaretia sisämaahan päin ja hän oli astellut kuin kilpailuja varten harjoitteleva nyrkkeilijä, ei hänen katseensa ollut kiintynyt maiseman piirteisiin. Mitään näkemättä hän oli sivuuttanut rinteet, jotka viettivät rotkoihin, kohosivat kallioiden laelle, rajoittuivat lehtoihin tai häipyivät kuulakan sinistä taivasta vasten valkoisina kuin alpit kuvastuviin vuorijonoihin. Ei hän huomannut sitäkään kohtaa, jossa kallionlaki loppui ja hän alkoi uudelleen laskeutua alaspäin.