»Kolme ihmistä. He ovat käyttäytyneet katalasti. Lienee liian paljon toivottu, että he häpeisivät.»
II
Sättiessäänkin hän ihaili Mountia. Mies näytti tavalliselta kulkurilta, mutta kuinka komea hän oli! Miksi ei luonto muovannut kaikkia miehiä tuollaisiksi? Ei edes tuo vaalea, lyhyt parta, joka oli vastakohtana hänen mustalle tukalleen ja sumensi hänen poskiensa, leukansa ja kaulansa piirteitä — ei edes se pilannut häntä. Eivätkä nuo vaatteet, jotka olivat haaksirikosta saakka olleet yötä päivää hänen yllään, rumentaneet hänen vartaloaan. Miltä näyttäisi Archie Mountin rinnalla uhkein kaartinupseeri, mikä koskaan on astellut Piccadillyyn vietettyään puolet aamusta palvelijansa silosteltavana? Tyhjänpäiväiseltä miesmannekiinilta.
III
»Missä on purtenne?»
»Satamassa.»
»Aiotteko ilmaista minulle, missä satamassa?»
»Ikävä kyllä, mutta minun ei ole sallittu mainita teille mitään nimiä.
Annoin sanani. Ymmärrättehän, neiti Verity?»
»Täydelleen. Ette kai vihjaa, että minä haluaisin miehen rikkovan sanaansa? Mutta että olette ollut kyllin heikko luvataksenne — sitä en anna anteeksi.»
»En itsekään anna sitä anteeksi, neiti Verity», tuli yksikantaan.