»Kyllä, se on Eric.» Tulija silmäili ällistyneenä luola-ihmisiä ja poukamaa, johon hänen pelkät saappaansa olivat tuoneet jazziajan. »Niin, Eric. Mutta—ikävä kyllä, äänenne on tuttu, mutta pelkäänpä, etten tunne teitä —» Sitten hän tunsi kuvatusmaisen puvun yläpuolella olevat, kauniit, punehtuneet kasvot.
»Peggy? Jupiter Ammon! Peggy täällä? Korsikassa?»
Margaret ei saanut suustaan muuta kuin kaukosointuisen:
»Onko tämä siis Korsika, niinkö?»
»Etkö sitä tiennyt? Missä luulit olevasi?»
Eric pamautteli kysymyksiään yhteen menoon odottamatta vastauksia. »Mutta tiesithän sinä Margaret olevasi Korsikassa etkö tiennytkin miksi et olekaan Riossa ja missä se pursi on miksi et ole siinä ja hyvä ystävä sinähän olet leikannut hiuksesi? Ja etkö olekin lihonnut hitto soikoon etkö olekin Peggy monta kiloa? Se on varsin hyvä mielestäni kuinka kauan olet ollut täällä?»
Margaretin kysymykset sekaantuivat hänen kyselyynsä.
»Kuinka kauan olen ollut täällä kuinka kauan otaksut minun olleen täällä onko nyt tammikuu vai kesäkuu Eric?»
»Mitä tarkoitat lapsi kuinka kauan otaksun —»
»Rakas ystävä!»