»Lorua, Vi. Sinä olet raittiuskiihkoilija», torui Margaret äitiään. »Niin, sinä olet. Raittiuskiihkoilija ja ruoka-intoilija. Jätä silleen… tahdon oikein hyvän. Käske hänen tuoda, Odds! Kaksi vihreätä chartreusea, yksi benedictineä, seitsemän Grand Mamieria, yksi cointreauxia; sinulle kai tavallinen annoksesi, Cynthia?»
»Eikö sinulle mitään, Vi? Eikä sinulle? No niin; siinä se. Ja iso, oikein hyvä neidille…»
VI
»Ja nyt reipastautukaa taivaan tähden ja joutukaa liikkeelle», komensi
Margaret vieraitaan, »jos meidän on lainkaan mieli tanssia».
Myöskin »Ritzissä» oli tanssia, ihanaa soittoa, hyvä lattia. Mutta muoti on tyranni! Marssiessamme peräkkäin ulos ravintolasta oli pitkän käytävän vasemmalla puolella oleva tanssisali melkein tyhjä. Margaret oli vaatinut, että lähdettäisiin »Berkeleyhin». Siellä olisi väkeä ahdinkoon saakka, mutta mitäpä siitä. »Kaikki» olisivat tänä iltana Piccadillyn toisella puolen ison, valkean »Berkeleyn» ruusuisen tulipunaisten verhojen takana.
Senvuoksi kannatti hyvin maksaa ne viisitoista shillingiä hengestä, jotka neiti Verity suorittaisi vieraistaan.
Tunkeutuessamme kermanväriseksi maalattuun eteishalliin, jota valaisivat lukuisat kristallikruunut, loi Cynthia Oddley veljeensä käskevän silmäyksen ja virkkoi nopeasti: »Claude.»
Nuori mies meni nöyrästi hänen luokseen. He keskustelivat jupisten keskenään.
Taaskaan en erottanut heidän puheistaan muuta kuin sanan »myöhemmin», ja taaskin heräsi minussa ikäviä aavistuksia heidän suunnitelmaansa nähden.
IV luku