Tanssit »Berkleyssä»
I
Toiset ajat, toiset tanssit.
Mutta niitä on kuvailtu niin kovin usein. Kerrankin teitä säästetään kuulemasta valitusvirttä. »Samalla kun kaikki muu on kiihtynyt ja vilkastunut, on tanssin vauhti hidastunut … Eivät ainoatkaan tuollaisen hälyisen neekeritanssin sävelet vedä lähimainkaan vertoja armaiden entisaikojen kaihoisalle kolmitahtiselle valssille» (niiden aikojen, jolloin valittajat itse olivat nykyaikaisia nuoria). Mainittakoon vain lyhyesti, että »nykyajan tytöt eivät kykene uneksimaankaan, minkälainen nautinto oli tanssia neljätoista tai viisitoista sellaista valssia käsittävä ohjelma alusta loppuun saakka tai miltä tuntui, kun sellaisen tanssittajan voimakas käsivarsi, jollaisia nykypäivinä on suorastaan mahdoton nähdä, kohotti tytön lansieerikatrillissa lattialta ilmaan, pyöritti häntä ympäri kuten lelua ja sitten jälleen salli hänen laskeutua, niin että hän tuli lattialle keveästi kuin virran välkkyvälle kalvolle pudonnut kukkanen… Näissä vastenmielisissä tungoksissa ei ole tilaa millekään sellaiselle… Nykyajan tanssisalissa ei ole liikunnon runoutta… Voi, tanssiminen ei ole nykypäivinä tanssimista. Nyt tanssittaessa vain ratkaistaan jaloilla mittaus- ja laskuopillisia tehtäviä.» Niin menneiden päivien päämurehtijat…
No niin, on helpompi pitää nykyaikaista nuorta huonompana kuin myöntää, ettei arvostelija itse enää ole nykyaikainen eikä nuori. Kun ilmaantuu uusia huvittelu-, leikki-, musiikki-, taide- ja haaveilusuuntia, ollaan aina helposti taipuvaisia väittämään, että »vanha on parempi», mutta ajan virtausten tasalla pysyminen on vaikeampaa kuin arvosteleminen.
Joka tapauksessa oli seniltainen tanssiminen piloilla liikatungoksen tähden. Vain mahdollisimman pienin, varovaisin askelin saattoivat tanssijat lainkaan kiertää salia. Poljettiin toisten kengille. Olkapäitä kahnattiin vastakkain. Silkkiharsoiset vyöt rutistuivat. Erään toisen tytön hiuskoristus sotkeutui Margaretin kultavanteeseen, sfinksimäiseen päähineeseen, ja kului minuutteja, ennen kuin ne saatiin selvitetyksi erilleen.
Setä Tom istui takakenossa ja tähysti jonkun verran huolestuneen näköisten ihmisten hitaasti aaltoilevaa tungosta. Ääneen hän virkkoi: »Teidän sietäisi nähdä argentinalaisia tangontanssi joita. Ihailtavia.» Hän katsoi taaskin edessään liikkuvia englantilaisia poikia ja tyttöjä, ja tuikkivista silmistä lähti melkein kuuluvana sana: »Aloittelijoita.»
(Kaikkien noiden näköpiirissä olevien englantilaisten poikien ja tyttöjen maineen osittainen luhistuminen.)
II
Vielä toinen hyinen tuulahdus: tyttöjä oli ainoastaan kaksi, kun taas nuoria miehiä oli kokonainen joukkue.