Ihmisille, ruualle, liikalämmölle ja hajuvesillä tuoksutetuille vaatteille lemuavan ilman asemasta — raikas, mutta leuto merituuli. Hermostuneen, maalatun, nukkemaisen, nuorten miesten ympäröimän tytön sijasta — avopäinen, paljasjalkainen, karkeaan, repalaiseen hameeseen ja miesten siniseen vihanuttuun puettu tyttö juoksemassa vedenrajassa syli täynnä ajopuita ja kasvot säteillen elämänintoa.
Tämä seikkailu tuli lähemmäksi, yhä lähemmäksi, kiinalaisen kellon hiljaa naksuttaessa Verityjen Lontoon-asunnon seurusteluhuoneessa ja laineiden hilpeästi vieriessä tuon saaren hiekkarannalle…
Mutta palatkaamme siihen iltaan, jolloin syötiin päivällistä »Ritzissä», tanssittiin »Berkeleyssä» ja Oddleyt suunnittelivat »myöhempää».
VII
Perästäpäin minulle selostettiin heidän suunnitelmansa.
Sen mukaan Margaret oli vietävä erään Cynthian ystävättären Chelseassa sijaitsevaan atelieriin. Olin kuullut tästä ystävättärestä ja nähnyt hänen valokuviaan Bystanderissa. Sinä talvena hän antautui vahamuovailun alalle, samalla veistäen puusta ja maalaten päitä (joissa oli valkea iho, vihreät huulet, isot, siniset silmät ja vihreät ripset), eriskummaisia tekeleitä, jotka myöhemmin myytiin hattutelineiksi näyttämään uusimpia keksintöjä jonkun ulkomaalaisen muotiliikkeen boutique fantasquessa. Tämä eriskummaisuuden harrastelija oli sukkela olento, ja häntä suosivat monet seurapiirien ryhmät. Mutta hänellä oli sellaisia helmapuuhia, jotka jättävät jälkiä. Hänen silmissään oli omituinen ilme, hänen ihonsa oli lyijynvärinen, hänen kyntensä olivat joskus mahdottomat, ja hän nytkähteli hermostuneesti, mitkä kaikki ovat paljastavia merkkejä lääkärin silmissä. Hän oli senlaatuisia naisia, joiden naiskammioissa sanotaan olevan hirvittävän vaikeita hierottaviksi likimainkaan otaksutun raikkaan näköisiksi. Niin, hänellä oli helmapuuhia! Hän kokeilla tuherteli monenlaisilla kiihoitusaineilla. Hän oli hankkinut ooppiumipiipun. Hän liuotti aspiriinia johonkin omaan keittämäänsä sekoitukseen. Hän joi »Coca liqueuria», huumausainetta, jota tiedemiehet eivät vielä olleet tuominneet vaaralliseksi… Hän nuuhki eetteriä… Futuristisesti koristellussa atelierissaan hänellä oli pieniä kätköpaikkoja selvemmin epäilyttäviä aineita varten — pieniä rasioita sitä jauhetta, joka näyttää samanlaiselta kuin karkea sokerijauho. Lienette nähnyt sitä hammaslääkärinne luona.
Tähän atelieriin oli veistotaiteilijatar pyytänyt Cynthia Oddleytä tuomaan »sen hyvin sievän tytön, joka niin innokkaasti halusi koetella kokaiinia vain yhden kerran» nähdäkseen, »oliko se tosiaankin niin hauskaa kuin jotkut ihmiset väittivät».
Se tyttö oli Margaret Verity.
Häntä aiottiin neuvoa etsimään huvitusta, joka oli kadonnut hänen jokapäiväisestä elämästään, keinotekoisten haavekuvien maailmasta (kuten monet muut sitä etsivät).
En tiedä, kuinka tarkoin Claude Oddley oli selvillä siitä, mitä »myöhemmin» atelierissa suoritettavaan seurusteluun sisältyi. En usko hänen tienneen siitä paljoa. Hän oli pojaksi hempeäsydäminen hupakko, kokonaan valppaan, tietoisen eloisan sisarensa talutusnuorassa. Cynthia oli järjestänyt kaikki… Hän oli järjestänyt kaikki yksityiskohdat viedäkseen Margaretin mukaansa tanssiaisten loputtua.