III
Tarkkasilmäinen tohtori oli määrännyt, että potilaan oli lähdettävä terveellisempään ilmanalaan, niin pian kuin kykenisi. Hän hyväksyi herra Lloydin päähänpiston, että paras mahdollinen valinta olisi merimatka.
»En suostu siihen», ärähti toipuva seurusteluhuoneen sohvan pieluksilta (tämä tapahtui hänen ollessaan ensimmäistä päivää alakerrassa). »Kanaalin matkakin melkein menehdyttää minut joka kerta. Lentokoneessakin saavun perille miltei ruumiina. Eikö se ole totta, Vi?»
»Niin tosiaankin, setä, lapsi-kulta on aina hirveän merikipeä.»
»Niin oli Nelsonkin. Muutamien päivien meritauti ei vahingoita ketään.
Se tekee hyvää, Margaret.»
Hervottomana, kalpeakasvoisena, shetlantilaisiin villashaaleihin ja keltaiseen silkkikimonoon verhottuna, pyntättynä kuin Michelinin autorenkaiden ilmoitus muljautti Margaret synkät silmänsä mustaan laipioon päin. »Olen ihan kuolemaisillani heti, kun tunnen noiden inhoittavien, likaisten, pikku alusten koneiden ensimmäisen kajahduksen.»
»Miksi valita likaista alusta? Matkusta en luxe, rakas! Oikeastaan on minulla suunnitelma siihen nähden», esitti Tom-setä, sijoittaen vankan ruhonsa tanakammin uuninmatolle. »Tiedän, mikä alus sinun pitäisi ottaa. Siinä voisit saada perin nautinnollisen matkan Madeiralle. Se on juuri sopiva alus.»
Margaret antoi silmäluomiensa painua ikäänkuin olisi jo tuntenut laivan liikkeet.
»Niin, se on ihastuttava», kehui Tom-setä edelleen poikamaisten silmiensä tuikkiessa vaalenneiden hiusten alta. »Sen nimi on Sweetheart II. Mukava kuin ensi luokan hotelli. Kaikki ihan uusinta mallia. Ja kaunis kuin taulu. Olen varma, että hän lainaisi minulle purren retkeä varten — niin, muuten se on nuoren ystäväni Mountin höyrypursi.»
Viitsimättä avata silmiään Margaret suvaitsi vastata: »En pidä herra
Mountistanne.»