»Oi, rakas! Ja kun hän on ollut niin herttainen meitä kohtaan. Eivät kaikki nuoret miehet olisi olleet samanlaisia! Tarkoitan siihen nähden, että ventovieraat saivat käsiinsä hänen veljensä omaisuuden. Se olisi joutunut hänelle, muistahan toki!»
»Hänellä on varoja, vaikka kieriskelisi niissä.»
»Se ei aina muuta asiaa. Ne ihmiset, joilla on enemmän, näyttävät aina haluavan saada lisää, Margaret. Siinä suhteessa hän on kokonaan toisenlainen. Ja hän on niin hauskannäköinen.»
»Kuka välittää siitä, miltä miehet näyttävät», sanoi Margaret venytellen. »Hänen käytöksensä on minun mielestäni kauheata.»
»Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi», virkkoi Tom-setä, silmää iskien. »Archie Mountin ei välttämättä tarvitse lähteä vesille kanssamme.»
»En lähde vesille kenenkään seurassa. Doverista Calaisiin on pisin merimatka, johon ikinä aion suostua», ärähti Jack Verityn tytär. »Sen ymmärtäköön jokainen!»
Rouva Verity loi huolestuneen silmäyksen setä Tomiin.
Hämmentymättä setä jatkoi: »Etkö pitemmälle matkalle? Mutta sinunhan on saatava ilmastonmuutosta. Siitä ei voi olla paljoa puhetta vanhassa sumuisessa Lontoossamme!»
»No, sitten Pariisiin», julisti Margaret, veltosti viskaten leopardintaljaiselle matolle vielä yhden savukkeenpätkän »Sähköttäkää 'Meuriceen' ja tilatkaa sieltä mieleiseni huoneet!»
»Yhtä hyvä olisi sähköttää tänne 'Carltoniin’. Ei ole paljoakaan eroa täkäläisellä ja Pariisin ilmastolla tähän vuodenaikaan», huomautti Tom-setä. »Jollet halua lähteä merelle, Margaret, niin mene sen läheisyyteen! Mitä arvelet Côte d'Azurista?»