»Se on parempi», myönsi Margaret. »Jos minun on siirryttävä jonnekin, niin olkoon menneeksi Etelä-Ranskaan. Se on oiva ajatus. Monte huvittaa Cynthiaa. Hän pitää Nizzasta. Cynthia aikoo olla siellä joulukuun lopussa, ennen kuin he jatkavat matkaansa Kairoon. Se sopii, Vi. Etelä-Ranskaan. Myöhemmin menemme Egyptiin Cynthian ja Oddsin seurassa.»
IV
Perästäpäin herra Lloyd tiedusti: »Violet, aikooko tyttäresi ottaa puolisokseen tuon hupsun — tarkoitan nuoren loordin?»
»Lapsi-kulta on antanut hänelle rukkaset viisi kertaa», vastasi rouva Verity lempeillä kasvoillaan kaksi eri ilmettä, jotka kuvastivat kahta ristiriitaista tunnetta. Hän ei saattanut pitää Claude Oddleysta toivottavana vävynä; mutta yhtä mahdotonta hänen oli olla pöyhistelemättä sen johdosta, että loordi kosiskeli hänen lastaan.
»Margaret selittää, ettei hän mene avioliittoon kenenkään kanssa vielä vuosikausiin.»
»Rotannaamainen — tarkoitan: sisar kannattaa sitä liittoa koko sydämestään. Enkä moitikaan häntä siitä hänen kannaltaan katsoen. Hänen olisi kylläkin sopivaa saada rikas, nuori käly talutusnuoraansa. Ilkeä tyttö — tuo neiti Oddley.»
»No, enpä tiedä, setä», virkkoi Violet empien. (Hän kammosi aina suorasukaista arvostelua). »En antaisi Cynthialle sellaista nimitystä.»
»Minä antaisin. Nimittäisin häntä ja kaikkia hänen kaltaisiaan osaksi siitä turmiosta, jonka kynsiin nykyajan nuoret ovat joutumassa. En ole puhunut heistä paljoa koko täälläoloni aikana, mutta —» Silmäillen Violetia vaivihkaa hän lausui minulle: »Suoraan sanoen, he huolestuttavat minua.»
Tartuin puheeseen. »Miten niin, herra Lloyd? Käytöskö?»
»Ei. Se lienee hieman huononlaista nykyisin, mutta siitä en välitä — enkä siitäkään, että julkeasti puhuttelevat isäänsä ja äitiänsä ristimänimeltä. Terveellinen vastapaino niille ajoille, jolloin lapset sanoivat vanhemmilleen »sir» ja »madam» ja vanhemmat pieksivät lapsensa hupeloiksi tai raajarikoiksi! Se ei häiritse untani rahtuakaan. Menköön seurueen nuorin istumaan pehmeimpään tuoliin, sekoittakoon hän wiskyä ja soodaa ja tarttukoon lupaa kysymättä puhelimeen vieraassa paikassa. Se on makuasia. Ei ydinkohta.»