I
Tällä tajuihintulon hetkellä joutui Margaret eroon siihen saakka tuntemastaan maailmasta. Hän oli uuden elämän alussa.
Sitä hän ei vielä tietänyt. Yhä hän tuijotti sekavana ja kuunteli…
»Lois-kis», lauloivat aallot aluksen laidan ulkopuolella tuutilauluaan, joka herättää matkustajassa kauhua tai riemua sen mukaan, onko hän hyvä vaiko huono merimies. (Muistanette, että Margaret oli lapsena alkanut voida pahoin vain ratsastettuaan kamelilla eläintieteellisessä tarhassa.) »Lois-kis! — ROPS.» Hurjistuneena tyttö töllisteli keinuvaa lamppua, heiluvia verhoja ja kajutan kaluston muuttuvia kulmia.
»Voi!» ähkäisi hän ääneen.
Ikäänkuin hytin oveen sulloutuen näyttäytyi tanakka olento, jolla oli tuuhea, harmaa tukka ja ruskettuneet, hyväntahtoisen kysyvät kasvot.
»No, Margaret, nukuitko hyvin?»
»Setä Tom, mitä on tapahtunut? Missä olen?»
»Missäkö? Sweetheart II:ssa, rakas.»
Margaret ponnahti vuoteeltaaan ja laski lattialle valkeiden silkkisukkien verhoamat jalkansa, joista korkeakorkoiset kengät olivat kadonneet.(»Loiskis… Loiskis… Rops.»)