»Pääpiirteissään tiesitte sen. Luovutitte purtenne, miehistönne, Wallacenne vanhuksen avuksi toteuttamaan hänen naisenryöstö-suunnitelmaansa —»
»En suinkaan», torjui Mount. »Teillä on perin väärä käsitys. Kuinka kehnosti olenkaan selittänyt asian!»
(Sitä sukupuolta!)
III
Palatkaamme Margaret-poloiseen.
Perästäpäin hän vakuutti, ettei ainoankaan ihmisen olisi voitu odottaa kykenevän laskemaan, kuinka monta päivää he olivat merellä, ollessaan niin kovin epäromanttisesti ja ankarasti merikipeänä alituisesti, milloin ei ollut vaipunut kuumeiseen horrokseen, jota tuontuostakin häiritsi alituisesti kuuluva, tuskastuttava »loiskis, rops!»
Hänen kammottavaan hyttiinsä tunkeutui ajoittain päivänvaloa. Myöskin hän huomasi, että lampuissa oli toisin ajoin tuli.
Sitten oli pilkkopimeitä aikoja. Hänen oli mahdoton pitää muistissaan, kuinka monta vaihdosta oli ollut, kun hänen ympärillään kaikki huojui ja heilahteli milloin minnekin päin. Koko ajan tuntui hytti kohoavan, yhäti kohoavan ilmaan nostaen Margaretin toisen puolen vesivuorelle ja sitten äkkiä räiskähtäen ja upottaen Margaretin toisen puolen pohjattoman kuilun syvyyteen.
Päivät ja yöt vierivät, ja sitä kesti yhäti…
Niin hän ainakin ajatteli pystyessään lainkaan ajattelemaan. Hänen raivonsa talttui. Hänen närkästyksensä asettui. Hänen mielestään katosi kaikki. Hän oli liian pahoinvoipa tunteakseen mitään muuta kuin pahoinvointia.