»Tossie, lainaa minulle kynääsi!… Kaksisataa kaksikymmentäneljä — kaksisataa kaksikymmentäviisi… St!»
»Enemmän isoisänisän tapaista olisi pysyä poissa! Yhtä ominaista hänelle olisi istua jääkylmässä huoneessaan yhden ainoan kynttilänpätkän valossa ja lähettää Henderson joka minuutti tänne soittamaan hotelliin. Mihin saakka pääsin? Kaksisataa kolmekymmentä —»
»Vieläkin enemmän isoisänisän tapaista on pitää koko perhettä jännittyneenä odottamassa, mitä hän nyt tekee! Totisesti toivoisin Gertruden pysyvän hiljaa ja -»
Gertrude kajautti vanhan balladin:
»Oli juhlijat hilpeitä, kauniita, sali valoa tulvillaan —»
»Missä on se liuska? — kuusikymmentäneljä.»
»Ja joukossa nainen värjötti — hän kaunehin kaiken maan!»
«— maailman huonoimpia tanssijoita, mutta meidän täytyy —»
»On elo hällä kova ja ankara tuon vanhuksen vaimona. Myi kauneutensa kullasta —»
»Gertrude, etkö voi lopettaa ja laskea, kuinka monta sinulla nyt on?»