— Sinähän puhut niinkuin paras armeijakäsky.
— Niin olisi se kuitenkin hirmuista. Ajatteleppas vähän äiti-raukkaa, jos Kustaalle tai Kaarlelle jotain tapahtuisi — — mutta älkäämme puhuko enää siitä. Siis virkistyäksemme kaikista rasituksista, koetan saada toimeen hauskan kylpyretken johonkin — mieluimmin Karlsbadiin — —
Tässä tulimme keskeytetyksi. Palvelija tuli sisään tuoden kirjeen.
— Kustaalta! — huudahti Lori iloisena, rikkoen sinetin.
Luettuaan muutaman rivin huudahti hän tuskan murtamana, kirje putosi hänen kädestään, ja hän heittäysi itkien kaulaani.
— Lori, ystäväni, mitä on tapahtunut? — kysyin liikutettuna. —
Miehesi? —
— Oi Jumalani, Oi Jumalani! — valitti hän. — Lue itse!
Otin ylös kirjeen ja aloin lukea. Voin aivan tarkalleen kertoa sen sisällön, sillä joku aika myöhemmin pyysin Lorilta kirjeen lainaksi saadakseni mukailla sen päiväkirjaani.
— Lue ääneen — pyysi Lori — minä en ole vielä lukenut loppuun.
Tein niinkuin hän käski.