Seuraavana päivänä annoin käskyn, että ei ketään muuta otettaisi vastaan kuin parooni Tilling. Sisareni eivät olleet kotona, ja täti Maria, heidän väsymätön *garde dame*'nsa[1], oli seurannut heitä luistinradalle.
[1] Vanhempi seuralaisnainen. Suomentaja.
Kun määrähetki lähestyi, otin erään kirjan ja istuin odottamaan pieneen salonkiini. En tarvinnut odottaa kauvan. Kello kymmenen minuuttia yli kaksi saapui parooni Tilling.
— Kuten näette, kreivitär, olen minä täsmällinen — sanoi hän tervehtien kunnioittavasti.
— Onneksi — sanoin minä hymyillen — sillä muutoin olisin menehtynyt uteliaisuudesta.
— Siis sanon teille heti ilman pitkiä esipuheita sanottavani. Eilen en sitä tehnyt, syystä, että en tahtonut synkentää iloista mielialaanne.
— Te peljästytätte minua.
— No niin: minä otin osaa Magentan taisteluun.
— Ja te näitte Arnon kuolevan! — huudahdin minä kiivaasti.
— Se on totta. Voin kertoa teille hänen elämänsä viimeisistä silmänräpäyksistä.