— Pyyntö ja lahja! Sitähän voi sanoa lahjomiskoetukseksi! — sanoin minä nauraen.
— Kuule nyt pyyntöni, ennenkuin avaat käärön, ja lahjan komeus sinut häikäisee. Minulla on tänään hyvin ikävät päivälliset — — —
— Tiedän, kolme vanhaa kenraalia rouvineen.
— Ja kaksi ministeriä rouvineen, lyhyesti, juhlallinen, jäykkä, unta-antava tilaisuus.
— Sinä et suinkaan halunne, että — — —
— Niin, sitä minä juuri haluan. Sillä koska naiset vielä kunnioittavat minua käynnillään, täytyy minulla olla myös joku nainen, joka pitää emännän virkaa.
— Mutta täti Mariahan on luvannut tehdä sen.
— Hänellä on tänään tavallinen, kova päänsärkynsä; minulla ei ole siis muuta neuvoa — — —
— Kuin uhrata tyttäresi, niinkuin monet muut isät muinais-aikaan tekivät — — — esimerkiksi Agamemnon Iphigenian. Olkoon menneeksi, minä suostun kohtalooni.
— Sitä paitsi on vierasten joukossa pari nuorempaakin: tohtori Bresser, joka viimeisen sairauteni aikana hoiti minua niin mainiosti ja jolle tahtoisin mielelläni olla vähän kohtelias. Vielä on everstiluutnantti Tilling — — — mutta sinähän tulet aivan punaiseksi, mikä sinua vaivaa?