Mutta Korpos oli itsepäisesti vaiti.
"Tiedättekö mitä teidän pitäisi tehdä, herra Stern?… Teidän pitäisi mennä uusiin naimisiin. Te näytätte aivan perheen isältä istuessanne tämän kahvipöydän ääressä. Ja pojallekin tuottaisi iloa, jos hän saisi uuden äidin; eikö totta, Affi?"
"Kyllä, jos hän olisi yhtä hyvä ja kaunis kuin — mutta en minä toivo mitään muutosta?" keskeytti hän puheensa; "isä ja minä olemme näinkin onnellisia. Jospa minä vain tulisin terveeksi!"
"Onko sinulla kovatkin tuskat?"
"Ei, armollinen rouva — se on, minulla on aina tuskia, — mutta olen tottunut siihen. Varsinkin isän tähden tahtoisin tulla aivan terveeksi, sillä se tuottaisi hänellä iloa!"
"Ja miten suurta iloa, lapsi kulta!"
Dalia ehdoitti, että lähdettäisiin vuohenvaunuilla ajelemaan; Affi saisi ajaa. Rouva Dormes antoi suostumuksensa ja pienet ajoneuvot tuotiin esille. Lapset kävivät niihin istumaan, Korpoksen täytyi istua Dalian kädellä, ja pienokainen arveli olevansa oikea haukkametsästäjä.
"Sytyttäkää sikaari", sanoi Daniela vieraalleen; "kahvia juodessa — täällä ulkona se on luvallista."
"Kiitos, armollinen rouva, minä en polta."
"Ettekö ole koskaan polttanut?"