"Olehan vain oikein ystävällinen hänelle."
Tanssiaiset kävivät yhä vilkkaammiksi. Monet suloiset naiskasvot, kauniit puvut, kirkas valo, erinomainen sotilassoitto, pyörähtelevät parit, vilkkaitten keskustelujen sorina, hajuvedentuoksua levittävät viuhkat — sanalla sanoen kaikki tuo edusti varsin kaunista palaa elämää.
"Tanssiaiset näyttävät onnistuvan erinomaisesti", sanoi Zollern. "Sääli etten ole enää siinä iässä, jolloin tällainen ilma saa veren kahta kiihkeämmin kiertämään suonissa. Mutta armollinen rouva, teen ehkä väärin näytellessäni tänään jälleen takkiaisen osaa; nyt annetaan merkki toisen franseesin alkamiseen."
"Tuolta tuleekin kavaljeerini…"
"Trélazure? No, silloin tehtäväni on jo päättynyt!"
Raoul asettui naisensa kanssa paikalleen. Giulietta ja Ebenstein olivat heidän vastaparinaan.
Vuorojen välissä sukeutui seuraava keskustelu:
"Teidän päänsärkynne suretti minua suuresti, armollinen rouva!"
"Niin sääliväksi en olisi teitä uskonut."
"Ei sääli minua kiusannutkaan, vaan epäluulo. Minä suoraan sanoen en uskonut teidän pahoinvointiinne, se oli vain tekosyy."