»On. Teidän harvinainen käyntinne on tuottava herra von Süssherzille paljon iloa.»
»Todella harvinainen. Joka neljännesvuosi tarvitsen uuden paikan; minä olen paras liikkeenne käyttäjä.» Tätä sanoessaan hän poistui nauraen toiseen huoneeseen.
Hanna oli sillä välin mennyt pöydän luo.
»Minä kuulostelisin jotain paikkaa.»
Puhuteltu katsahti äskensaapuneista kirjeistä ja sanomalehti pakoista nuoreen naiseen ja silmäili häntä ahnain katsein.
»Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, neitiseni», sanoi hän. »En luule kestävän kauan, ennenkuin neiti joka sinne äsken meni, on saanut asiansa esitetyksi tohtori Süssherzille.»
Hanna poistui pöydän luota ja istuutui huoneessa olevalle pienelle sohvalle. Hän katsahti ympärilleen. Vastakkaisella seinällä oli piano — varmaankin sitä käytettiin säestettäessä oopperaan ja operettiin pyrkijöitä. Seinillä oli koko joukko erisuuruisia valokuvia taiteilijoista kaikenlaisissa puvuissa. Rintakuvia, visiitti- ja kabinettikuvia, päitä luonnollisessa koossa, ja useimmissa kuvissa oli omakätinen luonteenomainen nimikirjoitus. Niiden joukossa oli Klara Ziegler Medeana, rouva Wolter Maria Stuartina, Lewinsky Richard III:na, Maria Wilt Normana, monia tanssijattaria viehkeissä asennoissa, lyhyissä hameissa, uskomattoman suurijalkaisia — ja näiden lisäksi oli vielä sekä tuntemattomien että tunnettujen, kumpaakin sukupuolta olevien taiteilijain valokuvia. Seinillä riippui myös suuri joukko kirjavia teatteri-ilmoituksia. Sohvan edessä olevalla pöydällä oli suuri joukko sanomalehtiä — enimmäkseen teatterilehtiä.
Hanna katseli niitä etupäässä välttääkseen huoneessa olevien nuorten miesten uteliaita katseita. Häntä pelotti, että joku puhuttelisi häntä. Hanna tunsi itsensä hyvin epävarmaksi ja alkoi ajatella olevan parasta palata kotiin tyhjin toimin. Sillä näin ensi kerran hätäisesti silmäiltyään teatterimaailmaan hän huomasi sen olevan itselleen vallan vieraan, ettei hänellä ollut aavistustakaan sanomalehdissä mainituista ammattitiedoista, joita seinillä olevat muotokuvat ja ilmotukset edustivat ja jota pöydillä olevat kirjepakat koskivat.
Ulko-ovi avautui jälleen, ja kaksi naista astui sisään; nähtävästi äiti ja tytär. Nuoremmalla oli nuottirulla kädessä.
»Nöyrin palvelijanne», sanoi kirjoituspöydän ääressä oleva nuori mies.
»Neidinhän tuli suorittaa laulunäyte tänään, eikö niin?»