»Ensimäinen rappu, kolmas kerros, ovi oikealle», oli vastaus.
»Kiitän. Miten tämä rappusten nouseminen hengästyttää!…» Hän soitti osoitetulle ovelle. Palvelustyttö avasi sen.
»Onko rouva Hirschfeld kotona?»
»Kyllä, olkaa hyvä, käykää sisälle.»
Hanna astui etuhuoneeseen. Kaksi pientä tyttöä juoksi juuri sen läpi vieressä olevaan kyökkiin, josta avoinna olevan oven kautta tunkeutui vastapoltetun kahvin tuoksu ja kuului huhmaren ääniä. Toisesta huoneesta kuului pianonsoittoa. Heti Hannan jälkeen saapui eräs kaupunginlähetti, joka jätti palvelustytölle paketin. Kodittomasta, paikkaahakevasta olennosta tuntuu omituiselta joutua näkemään käynnissä olevaa taloudenkoneistoa, talouden, jossa hänkin ehkä on saava paikan, mutta joka on hänelle vielä aivan outo.
»Voinko saada puhutella rouva Hirschfeldiä?»
»Kyllä tietenkin, mutta mitä te oikeastaan haluatte», kysyi palvelus tyttö ihmeissään. Hän oli luultavasti luullut Hannan kuuluvan perheen seurapiiriin.
»Sanokaa, että rouva Berg on lähettänyt minut.»
»Astukaa sisään; minä sanon heti rouvalle.»
Palvelustyttö vei Hannan tyhjään ruokasaliin. Sitten hän avasi oven viereiseen huoneeseen ja sanoi: