»Entrez», huudettiin sisältä.
Hanna astui sisään.
Eräs nainen istui sohvassa lukien sanomalehteä. Kolme suurta matkakirstua vaatteineen ja pukutarpeineen oli matolla. Sängyllä oli useita suurempia ja pienempiä paketteja, luultavasti äsken tehtyjä ostoksia. Huoneen täytti hajuvesien, nahkatavaroiden ja paperossien tuoksu.
»Suokaa anteeksi», sanoi Hanna kynnyksellä. »Oletteko rouva von
Bogdanovic?»
»Olen, olen, astukaa sisään!» sanoi nainen ranskaksi. Hän oli kaunis, tummasilmäinen ja mustatukkainen, noin kolmenkymmenen ikäinen ulkomaalainen. »Teidät on varmaankin lähetetty tänne Kärnthner-kadun toimistosta?»
Hanna vastasi myöntävästi ranskankielellä.
»Istukaa… Ah, miten kaunis te olette!»
»Rouva…»
»Niin, folie a croquer… une amour de petite femme. Ja te tahdotte ruveta opettajattareksi!»
»Se on aikomukseni.»