»En ole ylpeä, eikä minulla ole syytäkään olla», vastasi Hanna. »Mutta minulla on suruni, enkä siksi halua käydä tanssiaisissa.»
»Oh, turhia! Surut on heitettävä nurkkaan, tuskat tukahdutettava…»
Hanna ei vastannut, mutta hän ajatteli itsekseen: »En voi tukahduttaa tuskaani, mutta toivon sen pian surmaavan minut…»
XXI.
»Neiti Anna, tulkaa tänne», huusi johtaja. — Hanna oli pitänyt Anna
Meyerin nimen. —
»Mitä käskette?»
»Ovatko kreivitär Palmille vietävät kotelot järjestyksessä, Edward?» kysyi kauppias eräältä apulaiselta.
»Ovat, kyllä ovat.»
»Kutsukaa siis joku palvelijoista — ja te, neiti Anna, menette heti kreivittären luo. Tehän tiedätte osoitteen… Palmin palatsi Herrengassella?»
»En tiedä missä se on, mutta palvelija voi kai näyttää tien.»