"Yrjänä Pietarinpoika luovutetaan parasta aikaa. Kansa sai hänet käsiinsä, kun hän tänä aamuna aikoi karata; sitä oli mahdoton estää. He toivovat siten voivansa lepyttää vihollisen, jotta ampuminen lakkaisi."
Tämä tieto vaikutti kuin salamanisku kuninkaaseen, joka peräytyi hädissään. Hetken aikaa hän tuijotti hurjin katsein tyhjyyteen. Kaikki oli hänestä nyt kadotettua; hänellä ei ollut enää minkäänlaista tukea.
"Lepyttää vihollinen — Kuulettehan, että he ampuvat edelleen."
"He eivät ole vielä ehtineet leiriin."
Raskain askelin kuningas palasi Kaarinan luo.
"Yrjänä Pietarinpoika on luovutettu viholliselle," valitti hän vain.
Ääneti Kaarina katsoi Eerikiin; kauhu valtasi hänen mielensä. Mutta sitten hän hengähti helpoituksesta; ehkäpä kaikki saattoi vielä muuttua hyväksi.
"Rohkaise mielesi, Eerik," kehoitti Kaarina kuningasta. "Olet viaton
Yrjänä Pietarinpojan luovutukseen, mutta ehkä herttua siitä leppyy."
"Ei, ei, sitä en usko, mutta hän tietää, että minulta on nyt riistetty paras aseeni. Olen petetty."
Hän peitti kasvonsa käsiinsä.