Näiden onnettomien joukossa oli myöskin Kustaa Pietarinpoika, sillä kun hän Juhana kuninkaan palveluksessa ei ollut päässyt kohoamaan, oli hän yrittänyt toisella tavalla tyydyttää kunnianhimoaan.
Kauan ei siekailtu, ja pian riippui joukko hirtettyjä Tukholman porttien ulkopuolella, näiden parissa myös Kustaa Pietarinpoika, jonka seikkailurikas elämä oli siten päättynyt.
Eräs Juhanan uskotuista miehistä sai toimekseen pitää silmällä vangin ruokaa voidakseen siten käyttää hyväkseen sopivaa tilaisuutta salaisen tehtävänsä toimeenpanemiseen.
Eräänä päivänä Eerik tunsi kovia tuskia aterian jälkeen ja astuttuaan pari horjuvaa askelta hän lyyhistyi kokoon.
"Se oli minun pyövelin-ateriani," sanoi hän, "olen myrkytetty."
Siten Eerik, nimensä mukaan neljästoista Ruotsin kuninkaista, kuoli helmikuun 26 päivänä 1577.
Juhana pysyi valtaistuimella aina kuolemaansa saakka. Hänen heikon poikansa syrjäytti väkivaltaisesti kuitenkin varsin pian Södermanlannin herttua Kaarle.
Siten Kustaa Vaasan kolme poikaa kantoivat kukin vuorostaan Ruotsin kruunua.
Kaarina Maununtytär sai Eerikin kuoleman jälkeen Liuksialan kuninkaankartanon Suomessa ja eli siellä elämänsä loppuajat. V. 1612 hän kuoli ja tuli haudatuksi Turun tuomiokirkkoon. Hänen poikansa, Kustaa Eerikinpoika, vietti suurimman osan elämästään vankeudessa ja maanpakolaisuudessa ja kuoli Venäjällä v. 1607.