"Niinpä oli tanskalaisille annettava muistoseteli, ja sen he ovatkin nyt saaneet. Suuri taistelu kävi Itämerellä — kuningas oli itse siellä mukana. Neljä tanskalaista laivaa sytytettiin palaamaan. Kolmesataa vankia tuotiin tänne ja huomenna heitä kuljetetaan kahleissa pitkin kaupunkia linnan ohi, ja siitä vasta ilo syntyy."
"Kylläpä onkin aika antaa kansan iloita," sanoi isäntä, vanha, kokenut mies. "Kansa on kuninkaan paras turva, sitä on pidettävä lämpimänä ja näytettävä, ettei sotaa ole syyttä käyty. Sillä suuret herrat eivät ole kuninkaalle liian suosiollisia. Siinä ovat hänen veljensä, jotka odottavat vain hyvää tilaisuutta, siinä ovat Sturet. Emmehän me tietenkään voi tarkoin seurata asioita, mutta jotain sitä aina sittenkin kuulee. Ja luultavasti on kylliksi syytäkin —"
Nauraen ajomies keskeytti isännän puheet. "Aina te olette tietävinänne kaikki asiat paremmin kuin muut. Mitä te Stureista puhutte? Eikö kuningas aio lähettää nuorta kreivi Sturea uudestaan Lothringeniin kosiomatkalle?"
"Vaikkapa vaan. Mutta kaikki ei ole niinkuin pitäisi olla; aateliston parissa kuohuu. Ei kukaan suurista herroista voi antaa kuninkaalle anteeksi sitä, että Yrjänä Pietarinpoika on päässyt valtaan, eikä kansakaan ole siitä hyvillään; täytyyhän heidän sietää suosikkia, koska hän on kuninkaalle mieleen, mutta kaikki katsovat häneen sittenkin karsain silmin."
"Minkä sille mahtaa?" sanoi nyt toinen ajomies kohottaen olkapäitään. "Olette ehkä oikeassa, isäntä, Yrjänä Pietarinpoika on kaikille oka silmässä, mutta minkä sille mahtaa. Kuningas seisoo vankkana, sillä se, joka kykenee vastustamaan neljää kapinoivaa veljeä — —"
"Ajat muuttuvat vielä," sanoi isäntä vakavana. "Kaikki merkit puhuvat siihen suuntaan. Nyt riemuitaan suuresta voitosta, nyt kansa toivoo, että kreivi Sture tuo vihdoinkin maahan nuoren kuningattaren, jota jo kyllin kauan on saatu odottaa. Omituinen juttu tuo kosiminen. Nuori kuningatar voi vasta saada kuninkaan aseman kansansa parissa täysin vakavaksi. Mutta mitä, jos tälläkin kertaa, jos nytkin — —"
Vakavana puuttui toinen ajomies isännän puheeseen:
"Ymmärrän kyllä, isäntä, mitä te tarkoitatte, ja se on kylläkin tärkeä seikka —"
"Niin, sitähän minä juuri tahdoin sanoa. Huonot naiset, jotka tähän saakka ovat pitäneet kuningasta pauloissaan, eivät ole häirinneet kansaa; heidän valtansa on kestänyt lyhyen aikaa ja sitten heidät on karkoitettu. Mutta nyt asiat ovat toisin. Kuningas ei ole tosin luopunut suunnitelmistaan Lothringenin prinsessaan nähden, muuten hän tuskin uskoisi tätä tehtävää Sturelle. Mutta ei kukaan nykyään tiedä, miten siinä käy. Sen jälkeen kuin Kaarina Maununtytär hallitsee Gripsholmassa, ja kuninkaan suhde häneen on tullut täysin julkiseksi, voidaan odottaa mitä hyvänsä."
Sotilas oli hätkähtänyt kuullessaan Kaarinan nimen. Mutta ei kukaan huomannut sitä, ja toinen ajomies sanoi kohauttaen olkapäitään: