Mutta äkkiä hän alkoi liikkua huoneessa, heitti syrjään kaikki, mikä hänen tielleen sattui, ja kulki kuin uhkaavien kummitusten takaa-ajamana edestakaisin.
Sitten hän hyökkäsi Kaarinan huoneeseen, riisti hänet syliinsä, painoi hänen kasvonsa rintaansa vasten, kuunteli ahnaasti hänen kiihkeää hengitystään ja nopeasti sykkivän sydämensä iskuja.
"Kaarina, sinä rakastat minua, sinä olet minun omani, aina ja ikuisesti," änkytti hän tuskasta valittaen, mutta samalla rauhoittuen.
Kaarina oli vielä valveilla ja oli odottanut kuningasta. Hän ei pelästynyt. Usein hän oli nähnyt kuninkaan tällaisessa mielentilassa, sielullisen levottomuuden ja epätoivon raatelemana. Hänen sydämensä sykki kiivaasti ja hän tarttui hellästi molemmin käsin kuninkaan päähän painaen hänet syliinsä.
"Kaarina, ethän koskaan jätä minua?" kuiskasi kuningas Eerik tuskissaan.
"En koskaan!" vakuutti Kaarina liikuttavan hellästi.
Vähitellen kuningas rauhoittui, niinkuin aina Kaarinan läheisyydessä. Hän tunsi, että Kaarina sääli ja ymmärsi häntä sanoittakin, rakasti häntä ylitse kaiken ja tyydytti kaikki hänen pyyteensä. Kaarinan luona hän unohti koko maailman, siellä katosi entisyys ja tulevaisuus, ja onnellisena kuningas nautti vain hetken onnesta. Kohottaen päänsä pystyyn hän pyysi:
"Laula minulle, Kaarina, laula kaikki pienet laulusi!"
Hymyillen Kaarina täytti kuninkaan toiveen. Hän tiesi jo ennestään, miten rauhoittava vaikutus hänen laulullaan oli kuninkaaseen. Usein, kun kuningas huolien painamana astui Kaarinan luokse, saattoi hän tuntikausia kuunnella hänen lauluaan, ja sitten pilvet katosivat hänen otsaltaan, hän muuttui jälleen lempeäksi, hyväksi ja iloiseksi. Ja miten kernaasti Kaarina näki hänet sellaisena, miten kernaasti hän täten hänet lumosi.
Kaarina oli oppinut paljon siitä saakka, kun hän oli jäänyt linnaan ja prinsessan kamarineidosta oli nopeasti kohonnut yhä korkeammalle kuninkaan rakkauden lämmössä. Kuninkaan käskystä hän oli nauttinut opetusta hienossa käytöksessä, laulussa ja luutunsoitossa, tanssissa ja runoilussa; hän oli oppinut käyttäytymään kuin hienostunut nainen. Pohjaltaan tosin hän oli pysynyt samana kuin ennenkin, hänen sydämensä oli yhä viaton ja hänen rakkautensa puhdas, eikä hän koskaan yrittänyt käyttää sitä valtaa, mikä hänellä oli kuninkaaseen, oman asemansa varmistamiseen, niinkuin kaikki suuret suosikit ennen häntä olivat tehneet.