He saapuivat Upsalaan samana päivänä, jonka aamuna kuningas oli sieltä poistunut ja sydänpäivän aikana antanut suorittaa tuon kaamean ja mielettömän teon, jota Ruotsin historiassa nimitetään Sture-murhiksi.
Jo kauan ennen kaupunkiin tuloaan he huomasivat, että jotain tavatonta oli tapahtunut.
Kaikki vastaantulijat näyttivät kiihtyneiltä. Ihmisiä kiiruhti kaupunkiin ja toiset palasivat sieltä, he muodostivat ryhmiä keskustellen innokkaasti, ja kaikesta saattoi huomata, että kauhu ja tuska valtasi heidän mielensä. Kaarinan seuralaisetkin alkoivat tulla levottomiksi ja katsoivat toisiinsa tutkiskellen ja kysyen.
Yrjänä Pietarinpoika antoi vihdoin yhden miehistään lähestyä erästä ryhmää ja kysyä, mitä oli tapahtunut.
Itse hän odotti Kaarinan kanssa metsän siimeksessä ratsumiehen takaisin tuloa.
Lähetti syöksyi hengästyneenä takaisin ja saattoi töin tuskin kertoa, mitä hän oli kuullut.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Yrjänä Pietarinpoika.
"Kaameita asioita, herra," sanoi mies kiihoittuneena. "Koko Upsala on kauhuissaan. Svante Sture, hänen poikansa Eerik ja muutamat muut heidän liittolaisistaan ovat linnassa murhatut."
"Salaliittolaisetko?" mutisi Yrjänä Pietarinpoika ymmällä.
"Niin, herra. Kuningas oli lähtenyt linnasta tänä aamuna, ja päivemmällä oli tullut käsky, että kaikki linnassa olijat olivat otettavat hengiltä. Käsky pantiin heti toimeen, vain kaksi pääsi pakoon."