Kenenkään tuntematta häntä hän astui portista kaupunkiin ja tunkeutui varovasti ihmisjoukkojen läpi, jotka olivat kerääntyneet linnan ympäristölle.
Hän katseli ympärilleen etsien ystäviä ja aikoen mennä linnaan, sillä hän ei uskaltanut puhutella tuntemattomia pelosta, että nyt, kun hänellä ei ollut kuningasta turvanaan, häntä voitaisiin kohdella väkivaltaisesti.
Juuri kun hän huomasi linnanpaällikön portilla ja aikoi hiipiä hämärän aukion poikki, astui ihmisjoukosta mies hänen eteensä.
"Lurjus, täälläkö kohtaankin sinut! Seis, Yrjänä Pietarinpoika!"
Kuninkaan suosikki tarttui hätääntyneenä tikariinsa. Hän näki edessään samat vihan vääntämät kasvot, jotka olivat irvistelleet hänelle. Gripsholman metsässä — hukutetun vänrikin voitonriemuiset kasvot.
Hitaasti hän väistyi taapäin katsoen väijyen vastustajaansa. Joukko ihmisiä keräytyi heidän ympärilleen. Jokainen tarkkasi Yrjänä Pietarinpojan käden liikettä hänen tarttuessaan vaatteitten laskoksiin kätkettyyn tikariin, mutta ei kukaan uskaltanut kajota häneen.
Hiljaisena mutinana kulki suusta suuhun tieto:
"Se on Yrjänä Pietarinpoika!"
Yhä enemmän ihmisiä kerääntyi paikalle.
Vahtisotamiehetkin olivat jo huomanneet levottoman joukon. He läksivät liikkeelle auttaakseen piiritettyä miestä. Mutta kuin yhteisestä sopimuksesta piiri tiukkeni Yrjänän ympärillä estäen häntä pääsemästä pakoon.