Kustaa Pietarinpoika oli laskenut, että kansa riemuiten hyökkäisi Yrjänän kimppuun. Mutta kun niin ei tapahtunut, levisi tumma puna hänen kasvoilleen ja silmät näyttivät tunkeutuvan ulos hänen päästään.
Pettäisikö tämä shakkiveto, jonka kohtalo itse näytti järjestäneen?
"Alas Yrjänä Pietarinpoika!" huusi hän äkkiä vihan vimmassa. Hänen silmänsä osuivat sotilaihin, jotka olivat ennättäneet jo aivan lähelle, mutta turhaan yrittivät tunkeutua kansanjoukon läpi.
Pari miestä oli tarttunut äkkiä Yrjänä Pietarinpojan käsivarsiin, kun tämä yritti paeta, ja samassa tikari putosi häneltä.
"Alas maankavaltaja!" huusi Kustaa Pietarinpoika.
"Alas kuninkaan viettelijä!" huusivat miehet.
Kansan parista, joka alkoi yhä kovempaa meteliä pitää, kajahti nyt kiivaita kirouksia.
"Hän estää rauhantekoa!"
"Hän on syypää Sturein murhaan!"
"Alas Yrjänä Pietarinpoika!"