"Minä kantaisin lapsen ylös ja panisin hänen maata kammariini.
Tulkaatte ynnä!"
"Sinä olet erinomainen impi, niinkuin äiteskin oli kelpo akka. Minä tulen kanssas, mutta minä uskon tuskin jaksavani ylös trapuista…"
"No, tulkaatte sitte talliin! Siellä on myös lämmin," sanoi Elsa nerokkaasti.
Tyhjään pilttuusen pöyhittiin nyt heti sija horroksissa olevalle pojalle hajahtaviin heiniin — ja Taavetti alas istui kuin äite valvomaan rakastettunsa unen ylitse. Vasta kaiken tämän säälittyä, vaelsi Elsa hiljaisin askelein tallista.
KUUDESTOISTA LUKU.
Maataan ja valvotaan Heljemyllyllä.
Kummaltaki vanhemmalta — heti kun mäen päältä näkivät kynttilät
Heljemyllystä — oli Lauri lähetetty tiedustamaan mitä siellä tapahtui.
Uotin ja Martinan piti sen aikaa odottaman.
Lauri palasi pian, vaan ei löytänyt niitä molempia paikalta, johon oli jättänyt heidät. "Minä uskon olevan kuin kaikki tyyni olisi noiduttu tänäpänä," pakasi Lauri, käydessänsä ympäri, etsien kaikilta tahoilta.
Uotilla ja Martinalla oli varsin toista tehtävää: he olivat jahtaamassa niitä kolmea enkeliä. Uoti oli väkevällä äänellä huutanut heitä seisahtumaan, kun tulivat tietä edespäin. Pojut, peljästyneet ukkosen äänestä, eivät luonnollisesti pysähtäneet, vaan juoksivat minkä jaksoivat.
Saaden kipenän toivoa, lausui Martina Uotille: "Saatpas nähdä, että Juoseppi on mennyt niiden laulavien poikain kanssa!" Uoti ei tarvinnut kuulla muuta, ennenkuin hän painavin askelein juosta luntusti pakenevien perässä. Juurikun karhujahti oli onnistunut ja Uoti aikoi kuulustella yhtä niistä kolmesta enkelistä, edesastui Lauri, kähiseväisesti lausuva, jotta tuskin tajuttiin: "Hän on siellä! hän on siellä!"