Kohtaus Taavetin ja Martinan välillä oli lyhyt ja harvasanainen; tytär korotti vaan isää kohden lasta, jota kyyneleillä syleili; sitte menivät he muiden tykö isoon kammariia. Lauri jahkasi täällä äite Pentinpojan kanssa ja koki leikillänsä taivuttaa häntä, antamaan ruunun ja ristin eroittaa, jos Juosepin piti saaman kutsua häntä isänäideksi taikka ei.
Isossa salissa näyttihen nyt myös Heljenäite komeasti puettuna, kiiltävästi hoitaakseen emännyyttä. Koska kaikki läsnäolevaiset olivat saaneet osansa lökäristä ja Heljenäiden teeskellystä kohteliaisuudesta, sanoi herr Edvardi: "Nyt on jo aika käydäksemme kirkkoon." Kaikki riensivät heti liittäymään ulkona odottavaisiin kylänmiehiin; mutta juuri kun järjestetty joukko piti pois lähtemän, seisahdettiin taas. Ylhäältä isosta kammarista kuultiin Lauri huutavan: "Hurratkaa äite Pentinpojalle! hän sanoo jaa!" Kaikki siellä ulkona olevaiset nostivat nyt korkean hurrahuudon, seuratun pyssynpamauksilta ja torventyyttäyksiltä. Että äite Pentinpoika silmänräpäyksen osoittihen yhdessä avetussa akkunassa — sitä ei kukaan ihmetellyt. Oliko kuitenkin aikomuksensa jotakin sanoa, niin pettyi hän siinä, sillä hänen huutonsa ei taitanut läpäistä sitä yhteistä meteliä.
Pauhaava matkue ojensi nyt vaelluksensa edespäin kylään. Elsa kävi Martinan keralla. Mutta tulleet ensimäiseen mäkeen sanoi edellinen: "Minä tulisin mielelläni kansanne kirkkoon; mutta en tiedä mikä on; juuri nyt lankee päälleni suuri ahdistus sentähden, ettei isä herännyt metelistä. Minä olen tehnyt pahasti, että unhotin peräänkatsoa isää. Hyvästi siis te kaikki!" Niin sanoen antoi hän kärtä Martinalle, sitte Uotille. "Hyvää yötä, Juoseppi!" sanoi hän, kätellen poikaa. "Hyvää yötä teille kaikille!" Hän kävi viimeksi ohitse joukon päämiehen, herr Edvardin. Neito tunsi nykäyksen kädessänsä; nuori maanviljeliä havaitsi samankaltaisen tunnon; vaan ihmisten edessä eivät he kuitenkaan kätelleet toinen toistansa.
"Hyvää yötä!" sanoi Edvardi hiljaa, ja vielä hiljempää vastasi neito: "Hyvää yötä!" Lauri oli jälleen saanut täyden äänensä; sen osoitti hän parhaiten pakaisemisellansa Elsalle korkean hurrahuudon, johon koko joukko sydämellisesti yhdistyi.
Matkue kävi nyt yhä kauemma edespäin. Pian seisottiin päällä pitkän kylämäen. Lauri huusi nyt Edvardin luvalla koko joukolle korkeasti: "Seisahtakaa levähmään!"
Juuri siinä toisella puolen ojaa, makasi se tapettu susi samalla paikalla, johon oli Uotilta viskattu. Uoti, kaiken matkaa kantanut vähää Juoseppia, laski hänen nyt maahan ja talutti kuolleen suden tykö. "Katsos," sanoi hän kopeasti pojalle, "tuon olen minä tappanut pahkasauvallani." Poika tuli kaikesta tästä liikutetuksi, vaan eivät mitkään Uotin kehoitukset voineet häntä taivuttaa petoa koskemaan. "Se on hyvä, näen minä!" sanoi Uoti harmistuneena, "sinä tarvitsit toki joutua isäs käsiin, sillä jos olisi kestänyt sitä tekoa, niin ei sinusta milloinkaan olisi tullut oikeata Pentinpoikaa."
Joukko läksi jälleen sitte kulkemaan. Uoti kävi ensimmäisinä, Juoseppi oikeassa kädessä ja laahaava susi vasemmassa. Pian seisahti matkue ulkona Taavetin tuvan edustalla.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Suurta pienessä tuvassa.
"Yhden asian olin unohtamaisillani sanoa teille: Heljenukko…", niin puhui Anna, koska hän äkkiä keskeytettiin huudolta ulkoa…