Lentsin koko itseluottamus oli raukeemaisillaan. Hän kuitenkin malttui ja meni tupaan lastensa luo. Vihdoin Annikin tuli. "Eikö sinua haluttaisi ruoka?" kysyi hän.
"Ei minua maita. Mistä minun hattuni on tänne tullut?"
"Faller toi sen. Sinä kaiketi panit Fallerin häikistelemään hattuasi minulle?".
"Minkätähden niin? Tuuli sen päästäni vei".
Lents nyt lyhyesti kertoi tavanneensa voutitalokkaan Katriinan. Anni kuulteli sanaakaan sanomatta, mutta se nuoli, joka oli karkaistu Lentsin valheesen takauksensa peruuttamisesta, sen hän piti piilossa, valmiina aikanansa lentoon. Lents saa odottaa siksi.
Lents käski palveluspiian menemään kyökkiin, ja sitte hän, pitäen lasta helmassaan, vilpittömästi kertoi Annille kaikki paitsi yhden ainoan asian, ja se oli — hänen mieleensä puikahtunut äkkinäinen ajatus avioliittonsa pettymyksestä. Anni sanoi:
"Sinun juttusi ei ole mistään arvosta, paitsi yksi ainoa asia. Tiedätkö mikä se on?"
"Mikä sitte?"
"Nuo kolmesataa guldenia ja kolme kruununtaaleria, jotka Maisu sinulle tarjosi. Kaikki muu ei ole mistään kotosin".
"Minkätähden ei?"