"Jo olen kuullut tarpeeksi, enemmän kuin tarpeeksi!" huusi Lents sähiästi ja pusersi tuolin rikki. "Mene kohta ulos tuvasta Wilhen kanssa. Nyt on tarpeeksi. Älä enää sano sanaakaan, taikka mä tulen hulluksi. Hiljaa nyt! Joku tulee". —
Anni meni lapsen kanssa kamariin.
Tohtori astui sisään.
"Niinkuin arvasin on pahoin kyllä käynyt. Setä ei tee asiassa mitään, ei yhtään mitään. Hän vaan sanoo kieltäneensä sinua menemästä naimaan, ja on siitä syystä vastahakoinen. Minä olen koittanut parastani, mutta turhaan. Ei paljon puuttunut, ettei hän käskenyt minua ovesta ulos".
"Oi hyvä Jumala, minun tähteni! Se on kauheinta kaikesta, että ken minulle hyvää soisi ja minulle hyvää tahtoo tehdä, se vielä saa pahaa palkaksensa. Antakaa se minulle anteeksi, herra tohtori hyvä! Minä en siihen mitään voi".
"Sen tiedän aivan hyvin, ja kuinka sinä taidat noin sanoa? Minä olen oppinut tuntemaan monta ihmistä, mutta semmoista ihmistä kuin sinun setäsi on, en ole koskaan tavannut. Hän avasi minulle sydämmensä; hänellä on teidän sukunne pehmeä sydän. Minä olin sitä uskoa, että saisin hänen myöntymään ja mukaantumaan kuin lapsen, mutta niin pian kun tulee kysymys rahasta vaan, niin — tohtori napsautti sormillansa — kaikki on rauennut tyhjään. Minä luulenkin lujasti, ettei hänellä oikeastaan olekaan muuta rahaa, kuin määrätty vuosikorkonsa jostakin elinkorkopankista. Mutta, olkoon hän oloillansa. Minä puhun molemman poikani kanssa. Jos sinulle ei näy soveliaaksi käydä tehtaassa, voisitpa täällä kotona tehdasta varten pitää viisi taikka kuusi kisälliä, niin monta kuin saatat työssä pitää".
"Älkäät puhuko niin lujaa. Minun vaimoni kuulee kamariin kaikki. Ja niinkuin te arvasitte, kuinka setäni luona piti käymän, niin minäkin edeltäkäsin arvasin asian täällä kotona. Semmoinen ei vaimoni ole koskaan ollut kuin hän äsköin oli, kun puhuin tehtaasta. Vaimoni ei kärsi sitä kuulla".
"Mieti kumminkin asiaa vielä. Eikö sinua haluta tulla kappaleen matkaa kävelemään kanssani?"
"Ei, suokaa anteeksi, minä olen niin väsyksissä. Polveni ovat kuin katkeemaisillaan; minä en ole saanut huoata sitte kello neljästä aamulla. Minä en ole tottunut olemaan paljon liikkeellä, ja luulen melkein, että minussa on joku kova taudin puhti".
"Sinun suonesi tykkii kuin kuumetautisen. Se on varsin tietty seuraus. Pane nyt maata, niin se on ohitse. Mutta ole tästedes varoillasi. Sinä kyllä voit pahastikin sairastua, jos et ole tyyneellä mielin, jos et säästä voimiasi ja hoida terveyttäsi. Sano rouallesi terveisiä minulta", lisäsi tohtori niin lujalla äänellä, että sen täytyi kuulua kamariin, "ja sano hänelle se, että itse isää", — tässä tohtori mieltä mielin pidätti puhettansa — "hänen lastensa isää täytyy hänen näin suoja-ilmalla erinomaisen huolellisesti hoitaa ja viihdyttää kotona, sillä paikallansa istuva kelloseppä on heikko terveydeltään. Hyvää yötä Lents, ja makoista unta!"